Savuton

Lipsumista on tapahtunut

Harmikseni olen huomannut, että tupakkalakkoni ei olekaan ollut riittävän ehdoton. Olen kesän mittaan juhlahumussa jo useasti sallinut itseni polttaa yhden jos toisenkin tupakan, ja nyt olen huomannut, että yksikin lipsuttu tupakka on liikaa.
Kerta kerralta tupakoinnin kynnys on laskenut alemmaksi, ja tottuneesti olen viime aikoina polttanut ensimmäiset savut heti, kun olen saanut ensimmäisen oluen eteeni. Samalla olen myös huomannut, että myös selvin päin olen ruvennut ajattelemaan tupakkaa yhä useammin ja useammin. Juuri äsken huomasin ajattelevani, että jos nyt löytyisi jostain yksi tupakka niin voisin sen hyvinkin polttaa. Tulin kuitenkin järkiini ja moitin itseni tällaisista ajatuksista, mutta samalla pelästyin ajatuksiani.
Nyt pitää ottaa itseänsä niskasta kiinni. En todellakaan tahdo käydä samanlaista helvettiä enää läpi kuin viime syksynä.

Puoli vuotta

Puolen vuoden merkkipaalu tuli täyteen. Tupakkaa ei tee enää mieli, mutta koemielessä poltin viikonloppuna useammankin sekä tupakan että sikarin, vaikka ne itse asiassa haisivat vastenmielisiltä. Tämä ei ollut hetken mielijohde, vaan olin suunnitellut tätä jo aikaisemmin. Seuraavan kerran poltan taas puolen vuoden päästä, mikäli savun haju ei tunnu liian vastenmieliseltä. Toivottavasti tuntuu.
Olen huomannut, että nykyään tupakoivat ihmiset haisevat erittäin vastenmielisiltä, ja nykyään pyrin välttämään sellaisia paikkoja, joissa on huono ilmanvaihto ja paljon tupakansavua. Monet sellaiset paikat, joissa viihdyin aikaisemmin eivät tunnu enää yhtään niin viihtyisiltä.
Tupakka on perseestä.

Neljä kuukautta. Ei uutta kerrottavaa.

Tämä alkaa vähitellen tuntumaan jo itsensä toistamiselta, mutta kai se kuuluu tähän juttuun. Nyt on neljä kuukautta tupakoimattomuutta takana, ja aivan kuten kuukausikin sitten tupakkaa tekee edelleen mieli. Tosin tupakanhimo on päivä päivältä helpommin kestettävissä.
Viikonlopun polttarireissulla mielessäni käväisi useammankin kerran, että kyllähän tässä jo voisi vähän tupakkaa maistaa ja eihän se mitään haittaisi kun oon niin kaukana kotoakin ym., mutta onneksi pysyin tiukkana. Niin se vaan on salakavala aine tuo nikotiini, että ei meinaa millään jättää rauhaan.

100 päivää rikki

Tänä aamuna Hartti, joka lopetti tupakanpolton samana päivänä kuin minä, soitti, ja kertoi, että olemme olleet polttamatta jo yli sata päivää (tarkemmin 101, Hartti on laskenut). Samoihin aikoihin lopetti muutama muukin ystävämme, joista osalla on lakko pitänyt ja osalla ei.
Kun keskustelin Hartin kanssa siitä, millaisia tuntemuksia on nyt tupakkaa kohtaan, myönsi hänkin, että edelleen tekee mieli tupakkaa. Hartti otti lopettamisvaiheessa nuuskan tupakan korvikkeeksi, mutta minä olen ollut ilman mitään korviketta parin viikon Zyban-kuurin jälkeen.
Tänäkin aamuna mietin, että olisipa mukava polttaa tupakka pitkästä aikaa. En polttanut.

Kolme kuukautta täynnä

Kolme kuukautta savutonta elämää takana ja homma jatkuu. Tupakkaa tekee edelleen mieli päivittäin, mutta uskon, että tilanne on hallinnassa. Seuraava osa tässä projektissa on pudottaa korvikesyömisen aiheuttamat kertyneet kilot pois. Se urakka alkaa maanantaina 3.1.2004.

Nyt havaittavissa olevat edut ja haitat

Lähes kolme kuukautta on savutonta elämää takana, ja on pakko myöntää, että huhut tupakoinnin lopettamisen myönteisistä vaikutuksista ovat suuresti liioiteltuja. En tunne itseäni juurikaan terveemmäksi, en nuku paremmin, ja aamuisin herääminen tuntuu yhtä vaikealta kuin aina ennenkin.
Hajuaistini on parantunut, en hengästy nykyään niin helposti kuin ennen ja tunkkainen tupakan haju on historiaa. Ruokahaluni on kasvanut, tosin siinä ei ollut ennenkään mitään vikaa. Tämä yhdistettynä murtuneeseen varpaaseen ja siitä johtuneeseen liikunnanpuutteeseen on aiheuttanut pienen painonnousun, joka lienee ohimenevää.
Tupakkaa tekee mieli edelleen lähes päivittäin.

Kaksi kuukautta tupakatta!

Kaksi täyttä kuukautta on nyt tupakatonta elämää takana. Hyvä minua!
Vieläkin lähes päivittäin tulee tilanteita, jossa ajattelen, että nyt polttaisin tupakan jos vielä polttaisin. Tälläiset hetket tulevat päivä päivältä harvemmin, ja saattaa jo olla sellaisiakin päiviä, jolloin ei ole edes tullut tälläisiä hetkiä.
Hajuaistin huomaan parantuneen ainakin siinä mielessä, että haistan tupakan hajun hyvinkin kaukaa. Esimerkiksi jos joku jalankulkija polttaa kadulla tupakkaa, haistan sen autoon sisälle vaikka kaikki ikkunat olisivat kiinni. Toisin kuin aikaisemmissa tupakkalakoissani tupakan haju ei ole kuitenkaan houkuttelevan hyvän hajuista, vaan se ainoastaan haisee tupakalta. Ei pahalta eikä hyvältä, vaan ainoastaan tupakalta. Kova tupakansavu tuntuu sen sijaan nyt erittäin vastenmieliseltä, kun aikaisemmin "normaali" savumäärä ei ole edes häirinnyt.
Kaljoittelun yhteydessä tupakkaa tekee mieli edelleen, mutta kun siihen osaa asennoitua, se ei juurikaan haittaa. Muutaman kerran olen saanut itse kiinni leikittelemässä ajatuksella, että mitä jos yhden, vain yhden, tai edes puolikkaan, ihan vaan kokeeksi...
Olen osannut kääntää nämä hetket edukseni, kun olen tälläistä havaitessani sanonut itselleni: No niin, juuri tämähän kuuluu tupakanperkeleen normaaliin suunnitelmaan. Ensin se antaa hiukan löysiä, ja heti sen jälkeen hyökkää takavasemmalta täydellä teholla kimppuun. Pysy valppaana!

Himo palasi

Jostain syystä tänään on pitkästä aikaa tehnyt mieli tupakkaa. Tunne on mennyt ohi nopeasti mutta se on tullut takaisin yhä uudestaan ja uudestaan. Pakko on myöntää, että ei tässä olla vielä kuivilla. Ei edes lähellä sitä.

Hyviä puolia

Jos tästä olotilasta pitää väkisin etsiä hyviä puolia, niin eipähän ole pariin päivään tehnyt mieli tupakkaa. Ei edes ihan vähääkään.

Epäkunnossa

Eilen heräsin aamulla erittäin kiusalliseen kurkkukipuun. Havaitsi, että nyt ei tästä miehestä ole työntekijäksi, vaan sairaus on hoidettava kuntoon.
Lähdin kuitenkin töihin aamulla normaalisti, mutta kun huomasin, että puhekykyni lähestyy hyvää vauhtia nollaa päätin lähteä lääkäriin. Terveyskeskuksessa sairaanhoitaja neuvoi tulemaan suraavana päivänä eli siis tänään uudestaan, koska silloin on omalääkärilläni ensimmäinen vapaa aika. Menin siis tänään tapaamaan tohtoria ja kerroin, tai oikeastaan kähisin, että kurkku on epäkunnossa, räkää kaikki paikat täynnä, yskittää ja kuumettakin on havaittavissa. Tuomio oli laryngitis acuta, joka estää työnteon tämän viikon ajan. Kun kerroin, että epäilen tupakoinnin lopettamisen aiheuttaneen tämän, myönsi tohtori, että tämä on mahdollista ja todennäköistä. Elimistö reagoit puhdistumiseen vaihtelevasti, ja tämä on ilmeisesti minun tapani.

Keuhkot puhdistuu

Viime yönä alkoi se mitä olenkin odottanut eli keuhkot alkoivat puhdistaa itseänsä. Aikaisempien kokemuksieni perusteella olisin odottanut tätä räkätautia jo parisen viikkoa sitten, mutta tämä alkoikin poikkeuksellisesti vasta yli kuukauden viimeisen tupakan jälkeen.
Nyt kurkku on kipeä, ääni maassa ja aina kun yskin irtoaa kurkusta isoja ruskeita limaklimppejä. Yskiminen vain sattuu pirusti.

Kuukausi täynnä!

Kuukausi tupakoimattomuutta on nyt täynnä. Tupakkaa tekee edelleen satunnaisesti mieli kovastikin, mutta tälläiset hetket tulevat yhä harvemmin ja kestävät vähemmän aikaa. Olen kuluneen kuukauden aikana tupakoimattomuudestani vouhottaessani onnistunut toimimaan tupakoinninlopettamisevankelistana (tai tupakkanatsina) ja saanut mm. ystäväni Makkiksen lopettamaan tupakoinnin. Enhän minä tälläisen jälkeen edes kehtaa aloittaa tupakointia uudestaan. Toivottavasti.

Sitkeä kohtaus

Juuri kun luulin, että tupakka alkaa jäädä pois elämästäni huomasin, että näin ei vielä olekaan. Tänään alkuillasta iski minuun kovin tupakanhimo aikoihin. En osaa sanoa mikä sen aiheutti, mutta se oli ärsyttävän voimakas ja pitkäaikainen tunne.
Onneksi se meni kuitenkin ohi yhtä yllättäen kuin alkoikin, mutta sitä kesti noin tunnin. Yleensä tällaiset kohtaukset ovat kestäneet viime päivinä vain joitakin minuutteja, mutta tämä tapaus oli harvinaisen sitkeä.
Opin näköjään lähes joka päivä uusia asioita tupakkariippuvaisuudesta.

Lisää unia

Savuton elämä jatkuu ja tuntuu päivä päivältä mukavammalta. Tupakan pystyy jo unohtamaan välillä tunneiksi, vaikka päivittäin tulee useita hetkiä jolloin ajattelen, että nyt maistuisi tupakka jos vielä tupakoisin. Näitä hetkiä tulee yhä harvemmin, mutta niiden hetkien pituus ja voimakkuus vaihtelee.
Viikonlopun aikana näin kaksi tupakkaunta. Molemmissa oli sama teema kuin aikaisemminkin: Poltin vahingossa tupakkaa, ja unissa tuli erittäin kova vitutus tästä lankeamisesta. Mitähän tämä uni oikein tarkoittaa?
Lopetin Bubropion-lääkityksen jo viikko sitten. Kuuri olisi vielä kestänyt vaikka kuinka pitkään, mutta huomasin että lääkkeen aiheuttamat mielialan vaihtelut olivat niin voimakkaita, että päätin lopettaa lääkkeen käytön. Voi tietysti olla, että nämä mielialan vaihtelut ovat tupakoinnin lopettamisesta johtuvia vieroitusoireita ja kuuluvat asiaan, mutta toisaalta ne loppuivat melko nopeasti lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Ajoittaiset ahdistustilat ja kiukunpuuskat olivat niin voimakkaita, että en muista vastaavia aikaisemmin kokeneeni. Enkä halua kokea vastaisuudessakaan. Toisaalta välillä ilmenneet ja lähes maaniselta vaikuttavat energianpuuskat ja vähäisen unentarpeen voisin kyllä pitää tulevaisuudessakin vakiovarusteena.

Kolme viikkoa takana

Kolme viikkoa savutonta elämää on nyt takana. Onnittelen itseäni tästä saavutuksesta ja havaitsen, että tämähän sujuu päivä päivältä helpommin.
Eilinen kapakkailtakin meni helpohkosti. Ainoastaan kerran kaadoin jallukolan jämät baaritiskillä olleeseen kuppiin, jossa oli tarjolla ilmaisia tupakoita. Mielestäni tälläinen ilmaisten tupakoiden jakelu on vähintäänkin arveluttava markkinointikeino. Jotenkin tulee mieleen huumekauppiaiden perinteinen kokeile ilmaiseksi, maksa myöhemmin -kikka.